Ei Enää Uskoa
|
Vuonna 1981, Kalifornian lahden alueelta muusikot Mike "Puffy" Bordin, Billy Gould, Mike Morris ja Wade Worthington perustivat yhtyeen Faith No Man. Vuotta myöhemmin kun kosketinsoittaja Roddy Bottum syrjäytti Worthingtonin, ja Mike "the Man" Morris oli lähtenyt, ryhmä alkoi kutsua itseään Faith no more:ksi. Läpikäytyään joukon laulajia mm. Courtney Love, liittyi yhtyeeseen Chuck Mosely vuonna 1983. Samana vuonna värvättiin Jim Martin paikkaamaan kitaristi Mark Bowen. Neljän laulun demokasetti joka äänitettiin 1984 johti yhtyeen ensimmäiseen albumiin, "We care a lot" julkaisijana Mordam Records vuonna 1985.
Mike Patton, Mr. Bunglen keulamies Eurekasta, Kaliforniasta tuotiin arvioitavaksi uudeksi laulajaksi Jim Martinin toimesta, joka oli kuullut Mr.Bunglen entisen death metal tyylin demokasetin. Patton palkattiin tammikuussa 1989. Kahdessa viikossa hän oli kirjoittanut sanoitukset seuraavan levyn lauluja varten joita Faith No More parhaillaan työsti. "The Real Thing" julkaistiin kuusi kuukautta myöhemmin.
Vuonna 1991 "The Real Thing" levyn vaikuttavan menestyksen jälkeen Faith No More julkaisi Isossa Britanniassa live- levyn "Live At Brixton" joka oli taltioitu kyseisessä paikassa, mukana oli myös kaksi ennen julkaisematonta kappaletta. Samasta keikasta julkaistiin myös muualla video "You Fat B**tards." San Franciscolainen yhtye esiintyi nyt suurissa tiloissa maailmanlaajuisesti pääesiintyjänä, heidän ainutlaatuinen äänimaailmansa ja Pattonin mielipuoliset lavashowt saivat kaikenlaisen musiikkimaun omaavia kannattajia.
Kaksi viimeksi mainittua, vaikkakin hienoa videota jätettiin huomiotta MTV:ssä, ehkäpä koska kumpikaan kappale ei tukenut yhtyeelle "The Real Thing" levyltä syntynyttä hard rock imagoa, ja koska MTV U.S.A. suosii musiikkia jota on helppo kategorioida. Sillä välin Faith No More oli osa vuoden suurinta kiertuetta, lämmittämässä rockjättiläitä Metallicaa ja Guns N Rosesia. Kiertueen jälkeen, jossa he saivat pääesiintyjien faneilta viileän vastaanoton he siirtyivät kiertämään Yhdysvaltoja ja Eurooppaa ollen itse pääesiintyjinä pienemmille yleisöille.
Kun "Angel Dust" kiertue oli loppu, tuli yhtye siihen tulokseen, että Jim Martinin innostuksen puute esti yhtyettä etenemästä sen haluamaan suuntaan. Marraskuussa 1993 hänet erotettiin.
Vaikka "King For A Day, Fool For A Lifetime" nousi listaykköseksi Australiassa, ja versoi maailmanlaajuisia hittejä kuten "Evidence", Levyä tuskin huomattiin Yhdysvalloissa. Videot tehtiin "Digging The Grave", "Evidence" ja "Ricochet" kappaleista, joilla kaikilla oli kaupallista potentiaalia, mutta joita Amerikan MTV ei noteerannut. Vähemmän innostunut vastaanotto Iso- Britannian keikoilla joudutti yhtyeen peruuttamaan Euroopan "King For A Day" kiertueen toisen osion, vaikkakin yhtyeen jäsenet pitivät kiinni siitä, että tämä soi heille erinomaisen tilaisuuden palata studioon ja aloittaa työskentely seuraavan julkaisun parissa, koska he olivat tyytyväisiä nykyiseen kokoonpanoonsa. Seuraavan kahden vuoden ajan liikkui huhuja yhtyeen hajoamisesta, Faith No Moren jäsenten viettäessä aikaa lukuisten muiden projektien kanssa. Rumpali Mike Bordin oli kiertueella Ozzy Osbornen kanssa, Mike Patton oli Mr.Bunglen uuden levyn tukemiskiertueella sekä julkaisi kaksi soololevyä, ja Roddy Bottum työskenteli menestyksekkäästi Imperial Teenin kanssa. Taas kerran heidän täytyi löytää uusi kitaristi. "Dean oli ollut kitaristimme ja sopi hienosti kiertueelle, mutta säveltämisessä huomasimme työskentelevämme eritavalla," sanoi Billy Gould. He päätyivät Jon Hudsoniin, Gouldin ystävään ja entiseen Systems Collapse yhtyeen jäseneen. Yhtyeen kuudes studioalbumi, "Album Of The Year" julkaistiin kesäkuussa 1997, singlelohkaisut ja videot tehtiin "Ashes To Ashes", "Last Cup Of Sorrow" ja elektronica- vivahteisesta "Stripsearch" kappaleista. Levyn jälkeen seurasivat onnistuneet Amerikan, Euroopan ja Australian kiertueet. Alkuvuonna 1998, hajoamishuhut levisivät entistä voimakkaammin. Yhtyeen jäsenten monien sivuprojektien spekuloitiin vievän suurimman osan heidän ajastaan, ja että jäsenten kiinnostus Faith No Morea kohtaan uskottiin hiipuneen. 19. Huhtikuuta 1998 Billy Gould alkoi levittää seuraavaa tekstiä sähköpostitse ja faxilla: "15 pitkän ja hedelmällisen vuoden jälkeen, Faith No More on päättänyt lopettaa spekulaatiot koskien heidän hajoamista…. hajoamalla. Päätös jäsenten välillä on yhteinen, eikä sormilla osoittelua, tai syyllisten nimeämistä tule olemaan, muuta kuin toteaminen, että "Puffy aloitti sen". Sitäpaitsi, lopettaminen saattaa mahdolliseksi jokaiselle jäsenelle aikaa panostaa omiin projekteihinsa ilman esteitä. Lopuksi ja ennen kaikkea, yhtye haluaisi kiittää kaikkia kannattajiaan ja yhteistyökumppaneitaan jotka tukivat ja ylläpitivät yhtyettä läpi sen historian". Faith No More esiintyi viimeisen kerran Lissabonissa, Portugalissa 7. Huhtikuuta. |
|
|
Vuoden kuluessa yhtye kirjautui Slash Recodsille, ja vuonna 1987 julkaistiin
yhtyeen toinen albumi, "Introduce yourself". Uuden levyn jälkeinen kiertue
toi huomiota Euroopan lehdistössä, mutta kiertueen loputtua yhtye päätti
erottaa Moselyn, hänen jatkuvan ryyppäämisen, rajoitetun laulukykynsä
sekä hänen ja muiden jäsenien välisien riitojen takia. 
Albumi
oli ratkaiseva läpilyönti, ja yhtye teki lyhyen kiertueen Metallican
kanssa, esiintyen suurien yleisöjen edessä. Vaikkakin Faith No More
löi itsensä läpi Yhdysvalloissa vasta tammikuussa 1990 kun single "Epic"
julkaistiin. Suuri kiitos kuului myös MTV:lle jossa video pyöri tiuhaan(video
sai myös negatiivista huomiota lyhyen jakson ansiosta jossa kala hyppii
kuivalla maalla). "Falling To Pieces" oli seuraava menestynyt video.
Metallican ja Guns N Roses:n mega rokkarit nimesivät Faith No Moren
suosikki rock yhtyeekseen. Yhtye sai Grammy palkinnon parhaasta -Heavy
Metal/Hard Rock performance- kategoriasta. Vuoden loppuun mennessä "The
Real Thing" oli myynyt platinaa Yhdysvalloissa.
Faith No Moren neljännellä studiolevyllä "Angel Dust" Patton oli jo
täysiverinen jäsen ja hän ehti osallistua enemmän säveltämiseen. Toisaalta
Gould, Bottum ja Bordin menestyneen "The Real Thing" levyn ansiosta
luottivat kykyynsä luoda juuri sellainen albumi jonka he halusivat.
Samaan aikaan Martin alkoi osoittaa tyytymättömyyttä yhtyeen musiikillisen
kehittymisen suunta kohden, ja jätti usein tulematta ennalta sovittuihin
harjoituksiin. Gould joutui usein soittamaan kitaraosat. Loppujen lopuksi
Martinilla ei ollut suurta osaa Angel Dustin luomistyössä. Poikkeuksena
rankat kitarat omaava "Jizzlobber". Kesällä 1992 Uuden levyn julkaisemisen
jälkeen, ensimmäinen single "Midlife Crisis" soi säännöllisesti MTV:ssä
ja radiossa. Sitä seurasi videot: B-puoli kappale "Easy" joka oli erittäin
suosittu Euroopassa, sekä "Small Victory." 
Angel
Dustilta ei tullut yhtä menestynyttä singleä kuin Epic, eikä levy myynyt
yhtä hyvin kuin "The Real Thing" Yhdysvalloissa. Se kuitenkin myi tarpeeksi
yltääkseen kultalevyn rajan. Levy oli vielä suositumpi Euroopassa ja
Australiassa, myyden paremmin Isossa Britanniassa kuin "The Real Thing".
Vuonna 1995 ilmestyneelle "King For A Day, Fool For A Lifetime" levylle
pestattiin Mr. Bunglen kitaristi Trey Spruance. Uuden levyn valmistumisen
jälkeen hän kuitenkin jätti yhtyeen ennen kiertueen alkamista. Syyt
lähtöön vaihtelivat riippuen siitä keneltä kysyttiin, Faith No More
ilmoitti, että Spruance ei ollut halukas sitoutumaan maailmanlaajuiseen
kiertueeseen. Trey väitti, että hän oli valmis kiertueeseen, mutta muut
päättivät ettei hän ollut oikea yhtyeeseen, eikä ollut ikinä ollutkaan
vakituinen jäsen yhtyeessä. Dean Menta, entinen Faith No More roudari
ja kitaristi yhtyeestä Duh, tuli Spruancen tilalle.
